tiistai 5. kesäkuuta 2012

Ystävänpäivän aamunavaus


Ystävänpäivän aamunavaus alakouluille

Hyvät kuulijat. Olen kotoisin melko tuntemattomalta Minimars-planeetalta. Se on
hyvin pieni planeetta, joka sijaitsee Marsin takana. Olen itsekin hyvin pieni; minua
tuskin havaitsee ihmissilmin.

Minut lähetettiin tänne Maahan tarkkailemaan erästä koululuokkaa. Kerron nyt teille
muutamasta kiinnostavasta tapauksesta. Mainittakoon vielä, että vaikka muuten olen
pätevä tutkija, minun on vaikea muistaa ihmiskielisiä nimiä. Niissä voi siis olla
virheitä.

Ensimmäinen tapaus sattui varhain syksyllä, kun seurasin Artuliinaa ja Veikkulia
heidän matkallaan koulusta kotiin. Ensin he heittelivät kivillä pientä eläintä, joka
muistutti aika paljon meitä minimarsilaisia. Sillä oli hyvin tuuhea häntä ja se kiipesi
ketterästi puuhun pakoon. Minun teki mieli puuttua asiaan, mutta se on meiltä
minimarsilaisilta ankarasti kielletty.

Seuraavaksi Artuliina ja Veikkuli huomasivat pienen pojan. Häntä ei sentään heitelty
kivillä, mutta häntä tönittiin ja hänen reppunsa heitettiin ojaan. Hänen silmistään alkoi
valua vettä.

Minun kotiplaneetallani ei koskaan tapahdu tällaista. Ehkä se johtuu siitä, että
Minimarsissa kaikki ovat täsmälleen samannäköisiä ja kokoisia. Silloin ajattelin, että
ihmisillekin olisi hyvä, jos kaikki olisivat samanlaisia. Myöhemmin tosin muutin
mieleni.

Toinen tapaus sattui koulussa. Huomasin Piulan olevan aina yksin välitunneilla, mutta
yhtenä päivänä hän saikin seuraa Sösselistä. Piula vaikutti kovin iloiselta. Hän näytti
hampaitaan, ja sitähän ihmiset sanovat hymyilemiseksi. Mutta muutaman päivän
kuluttua hän olikin taas yksin ja kuulin Sösselin sanovan:
– Nyt kun Mursukka ei enää ole sairaana, niin olen taas hänen kanssaan.
Piulaa ei siis enää tarvittu. Hän oli sellainen varatyttö. En voinut käsittää tätäkään
tapausta. Meinasin jo kirjoittaa raporttiini, että ihmiset ovat kauheita olentoja. Melkein
jo päätin sittenkin puuttua asioihin ja käyttää pientä mutta tehokasta asettani, jolla
voi muuttaa ihmiset vaahtokarkeiksi.


Mutta annahan olla. Mursukka huomasi, että Piulalla ei ollut kivaa. Hän haki Piulan
hyppäämään narua. Tästä Piula sai voimaa ja rohkeutta niin, että rupesi pienempien
puolustajaksi. Kotimatkalla hän katsoi, etteivät Artuliina ja Veikkuli enää tehneet
pahaa kenellekään. Häntä oli pakko totella. Ymmärtäisitte, jos olisitte kuulleet, miten
hän ärjyi.

Ymmärrätte varmaan myös, että Mursukka pelasti teidät kaikki. Minun ei
tarvinnutkaan muuttaa teitä vaahtokarkeiksi.

Sari Peltoniemi

http://www.punainenristi.fi/sites/frc2011.mearra.com/files/tiedostolataukset/ystavanpaivan_aamunavaus_alakouluille.pdf

-T-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti